Ristiriitaiset fiilikset
Sani:
Odottelin iskän kanssa traileria saapuvan pihaan. Mulla oli suu tiukkana viivana ja jännitin hartioitani. Mulle ostettu hevonen saapuisi tänään. Olin käynyt sitä kokeilemassa aikaisemmin, tamma tuntui hyvältä ja sen luonne oli ihanan reipas. Tässä vaiheessa ei kuulunutkaan varmaan varsinaista kiintymyssuhdetta muodostua, mutta mulla oli silti vähän kieltämättä outo olo. Ehkä olin vain Sitan vuoksi poissaoleva, tai sitten mua jännitti siirtyä eteenpäin shettisiästä.
Satoi. Vähän uhkasi myrskytä. Äiti pyyhki rätillä ikkunaa sisäpuolelta, ja kun katseemme kohtasivat tämä vilkutti innokkaasti. Pyöräytin silmiäni ja käänsin katseeni takaisin saappaankärkiini. Iskä silitti mua olkavarresta hieman kankeasti, tuo huomasi että mulla ei ollut mikään paras fiilis ja koetti piristää, vaikka hänen hellyydenosoituksensa eivät koskaan olleetkaan kauhean luontevia.
Pian kuului, kuinka auton renkaat rohisivat mutaisella tiellä. Musta peugeot saapui pihaan perässään traileri. Sieltä nousi joku vieras ihminen, johon en kiinnittänyt lainkaan huomiota. Hän ja iskä kättelivät kun itse jo suunnistin trailerin perälle päin. Toivottavasti en antanut epäkohteliasta kuvaa, mä jälkeenpäin mietin.
Kops kops, vallattoman kaunis siro pintabian purettiin ulos trailerista. Se nosti viehkeästi häntäänsä ja tutkaili ympäristöään sieraimet suurentuen ja pienentyen vuoronperään. Sillä oli suuret, avoimet ja ystävälliset silmät. Tartuin minulle ojennettuun riimunnaruun ja tamma päästi ilmoille pitkän, kimeän hirnunnan. Korviani vähän vihlaisi. Kosketin tamman jo sateesta kostunutta kaulan karvaa ja se käänsi suuret, tuikkivat silmänsä minua kohti. Se höristi korviaan ja nuuhkaisi mua uteliaana. Tässä oli Trixi. Trixi oli mun oma hevonen.
Kävelytin Trixiä hieman ympäri pihaa, jotta se saisi jaloiteltua pitkän matkan päätteeksi. Mun sydän hieman lepatti sille, mä myönnän kyllä, vaikka aluksi tuntuikin vähän vieraalta ja oudolta. Mutta kuinka noin kaunista ja ystävällistä olentoa voisi olla rakastamatta. Trixi tepsutteli vähän liian reippaasti ja jouduin hieman pidättelemään sitä. Se oli innostunut ja pirteä, mutta toivoin pienen kävelyn vähän rauhoittavan sitä.
Vein tamman sitten lopuksi sille nimettyyn karsinaan, riisuin sen kuljetussuojat ja riimun ja katselin sitä hetken hymyillen. Tamma oli niin sopeutuvan oloinen, simpsakka ja ylväs. Se oli jo kuin kuningatar kotonaan. Mun oli pakko vielä silittää sen vienosti kaartuvaa kaulaa ennen kuin astuin ulos karsinasta. Tamma kääntyi vielä ja työnsi päänsä ulos karsinan avoimesta luukusta haistellakseen minua kiinnostuneena. Hymyni ulottui korviin saakka ja kosketin Trixin otsaa. Olin löytänyt ystävän.