Kesäpäivä ja kesäkaverit
Sani:
Kieputin hieman liian pitkät hiukseni jälleen letille ennen talliin suunnistamista. Äiti oli sitä mieltä, että mun pitäisi leikkauttaa hiukseni ainakin lapaluihin asti, mutta mun tukkaanhan ei saksin kosketa. Tykkäsin pitää letin pitkänä, vaikka harjaaminen oli toisinaan vähän unohtumaan päin. Pyyhkäisin valmiin letin selkäni taakse ja lähdin eteiseen kiskomaan hieman kuluneita äidin vanhoja ratsastussaappaita jalkaan. Misangin tytöt odottivat jo pihalla, he olivat tulleet meille hevosineen jotta voisimme lähteä yhdessä ratsastamaan.
Maybelle ja Melodi olivat mua neljä vuotta vanhempia, mutta mä itse olin ikäistäni hieman kypsempi. Ikäero ei tuntunut juuri miltään. Kaksoset olivat siististi pukeutuneita ja katsahdin pihalle saapuessani vielä vanhoihin, vielä toistaiseksi ehjiin saappaisiini ja pyyhkäisin jonkun epämääräisen tahran niistä vielä pois. Kuin se tekisi niistä uudemmat ja hienommat. Maybellen ja Melodin porukat olivat varakkaampia kun mun. Tytöt olivat aina laitettuja ja heillä oli hienot hevoset, jotka kiiltelivät puhtauttaan. Puoliverisiä. Katsoin tarhassa käyskentelevää, mulle niin rakasta Beaa.
Mä olin ainoa meistä, joka oli vielä ns. poni-iässä. Tytöt olivat sitä mieltä, ettei mun kannattaisi miettiä sitä liikaa, että mä ja Bea olimme aina maastossa peränpitäjiä sirojen pitkäjalkaisten tammojen seurana. Bea hörisi mun suuntaan ja sen suupielestä valui vähän ruohonvihreää kuolaa. Hain ponin ja sidoimme kaikki ratsumme pihalle, jotta voisimme yhdessä laittaa ne kuntoon.
En rehellisesti edes tiedä, olisiko musta ja kaksosista tullut ystäviä jollei meidän porukat olisi olleet jo pitkään keskenään tekemisissä. Iskä oli kaksosten isän paras kaveri, ja äiti oli heidän äitinsä, varmaan, paras kaveri myös. Ne olivat usein neljästään jossakin, joko syömässä tai jotain muuta. Tekivät paljon. Mulla, Melodilla ja Maybellellä oli usein keskenämme tällöin jotain omia juttujamme. Katsoimme elokuvia ja olimme toistemme luona yökylässä. Unohtamattakaan tallilla roikkumista, olimme vuoronperään meillä ja Misangeilla. Misangien tallille oli vain muutama kilometri meiltä, mikä oli täällä maaseudulla vielä ihan kohtuullinen matka.
Ratsut saatuamme valmiiksi lähdimme läheiselle maastopolulle. Menimme ilman satulaa, rennosti höntsäillen vaihtelun vuoksi. Nyt halusimme nauttia olostamme ja rentoutua yhdessä, kaksosilla oli kovat kisatreenit ja mä koetin parhaani mukaan kehittyä Michellen opetuksessa. Pieniä harjoituskisoja lukuunottamatta en ollut vielä korkannut kisauraa Bean kanssa. Iskä oli harkinnut mulle oikean kisahevosen ostamista, edes isomman ponin jolla voisin aloittaa kilpailemisen. Beasta tuskin luopuisimme, sillä se sopeutui meille niin hyvin. Rapsutin Bean kaulaa harjan alta käyskennellessämme leveällä metsätiellä, joka oli kuin luotu ratsastamiseen.
Sää helli meitä. Aurinko ei paahtanut liikaa, vieno kesätuuli puhalsi sen verran sopivasti ettei ötökät häirinneet. Aivan ensimmäisenä meni Posh ja Melodi, sitten Missi ja Maybelle, ja minä ja Bea pidimme perää. Kun isot hevoset ottivat raviaskelia, me jouduimme välillä laukata ne kiinni. Kieltämättä pitkäjalkaisempi hevonen olisi tässä porukassa ehkä käytännöllisempi.
Reippaan tunnin maastohöntsäilyn jälkeen tulimme takaisin tallipihaan, vasaran pauke kuului tallin pihalta. Iskä rakensi lisäosaa talliimme paraikaa. Tytöt nyökkäsivät kohteliaasti ja iskä nosti kättään tervehdykseen, jatkaen sitten vaivihkaa puuhiaan. Tumpsahdin ketterästi ponin selästä alas, riisuimme ratsumme ja lähdimme sitten syöttämään niille vähän vihreää. Myös vanhuskoira Sita tuli meitä tervehtimään, sen häntä vielä heilui vaikka liike oli jo mummulla hidasta ja vähän vaivalloista. Kyykistyin ja rapsuttelin Sitaa korvan takaa, nuuhkaisin sen otsaa ja huokaisin. Multa pääsi hymy.